Lähetys suorana nettiin

Jokohan työväenopiston luennoitsijoistakin tulee Youtube-julkkiksia? Vaikka eihän pelkkä lähetyksen maailmanlaajuinen seuraamismahdollisuus tarkoita sitä, että seuraajaluvut hyppäisivät pilviin. Eikä se ole tarkoituskaan. Nykytekniikalla voimme kuitenkin toteuttaa uudella tavalla Laissa määriteltyä tehtäväämme tukea aktiivista kansalaisuutta sekä tarjota mahdollisuuksia omaehtoiselle oppimiselle ja kansalaisvalmiuksien kehittämiselle. Puhumattakaan kaupungin strategisista tavoitteista, joihin en nytkään voi olla viittaamatta.

Teknisten asioiden parissa projektissamme työskentelevä Jaakko Pimperi pisti tuulemaan. Sen seurauksena sekä auditoriossamme että juhlasalissamme on vempaimet, ohjelmat ja lisenssit valmiina työväenopiston luentojen ja tapahtumien livestriimaukseen eli suoraan lähetykseen netissä. Se on pieni askel Tampereenkin mittakaavassa, mutta suuri askel työväenopiston toiminnassa.

Keskiviikkona pääsin testaamaan suoraa testilähetystä Sampolan hienosta juhlasalista etäkatsojan näkökulmasta, ja hyvin tuntui toimivan. Sen lisäksi saimme torstaina käyttöömme muutaman lisenssin Adobe Connect -ohjelmaan, joka soveltuu paremmin etenkin kurssien verkko-opetukseen. Niitäkin ehdimme jo hieman testata.

Vaikka luennot ovat jo avointen ovien tilaisuuksia, on niiden siirtäminen nettiin kaiken kansan nähtäväksi jotain aivan muuta, vaikka monille ihmisille kännykällä tapahtuva striimaus onkin jo arkipäivää. Jos yleisöä on mukana sekä paikan päällä että etäyhteydellä, se asettaa tavallista enemmän haasteita sekä luennoitsijalle että luennon organisointiin - erityisesti jos halutaan, että myös etäyhteydessä olevat pääsevät osallistumaan keskusteluun.

Keskustelun laajentaminen antaa opettajille ja luennoitsijoille entistä suuremmat mahdollisuudet kehittää ja ehkä myös haastaa itseään. "Verkkoyleisö on paikallaolijoita vaativampi, osallistuvampi – ja ehkä myös kärkkäämpi", sanoo mm. Tero Numminen. Mutta kyse on myös organisaation oppimiskyvystä. Pasanen listaa viisi asiaa, jotka suora lähetys opettaa jokaiselle organisaatiolle. Millainen on työväenopiston oppimiskyky esimerkiksi mainittujen asioiden suhteen? Siitä saamme ensimmäiset maistiaiset, kun teemme pilottilähetyksen yhdestä Tampere tutuksi -luentosarjan luennosta 21.3.2017. Lähetyksen nettiosoite kerrotaan myöhemmin Facebook- ja kotisivuillamme.

Mediataitoviikko työväenopistossa

Koulutuissa vietettiin tällä viikolla Mediataitoviikkoa. Mediataitojen edistämistä korostavan viikon aiheena oli Ihmisten Internet. Työväenopisto ei virallisesti osallistunut viikon viettoon, mutta järjestimme silti teemaan liittyen päätoimiselle henkilökunnalle Some-iltapäivän, jossa vihkiydyimme sosiaalisen median pelisääntöihin sekä meille uuteen somepalveluun: Instagramiin.

Olet varmaan kuullut tai lukenut kuinka vääränlainen somekäyttäytyminen on koitunut työntekijän kohtaloksi tai keskustelua siitä, voiko työaikana olla Somessa. Useimmilla organisaatioilla on jonkinlainen ohjeistus Some-käyttäytymiseen. Kyse on sekä työsuojelusta että yrityksen pelisäännöistä. Tampereen kaupunki uudisti omat ohjeensa tammikuun lopulla, ja työväenopistossa kirjattiin niiden pohjalta pääkohtia työntekijöidemme ohjeistukseksi.

Tampereen kaupungissa suositellaan sosiaalisen median käyttöä työtehtävien edistämiseen ja oman työn kehittämiseen. Lisäksi erityisesti asiantuntijatehtävissä toimiville suositellaan henkilökohtaisen asintuntijaprofiilin avaamista yleisimmille sosiaalisen median kanaville.

Työväenopisto on organisaationa näyttäytynyt jo useamman vuoden ajan Facebookissa. Sen avulla olemme voineet kertoa opiston tapahtumista kaikille toiminnastamme kiinnostuneille sosiaalisen median käyttäjille. Aktiivinen ja avoin sosiaalisen median käyttö antaa asiakkaille selkeämmän kuvan toiminnastamme, ja siten sillä on merkitystä opiston maineelle - sekä hyvässä että pahassa. Some-kanavien lisääminen mahdollistaa uudenlaisten näkökulmien avaamisen. Digi-hankkeemme myötä olemmekin nyt ottaneet seuraavan askelen some-polulla ja avanneet Instagram-tilin.

Vaikka tilin käyttö on vasta pilottivaiheessa, on moni työntekijämme jo ehtinyt harjoitella kuvallista viestintää. Tavoitteena on luoda työntekijöillemme matala kynnys lähteä mukaan kokeilemaan sosiaalisen median ihmeellisyyksiä. Siksi toimintamme on organisaatiotasoista, eikä kenenkään ole pakko avata omaa asiantuntijatiliä tai antaa kasvoja työväenopiston toiminnalle. Silti jokainen voi antaa oman luovuutensa kukkia ja kertoa siitä, mikä työväenopistossa on heidän mielestään merkityksellistä tai kertomisen arvoista: #tampereenseuduntyöväenopisto #munopisto #harrastaopiskelua #opiskeleharrastusta

Toimintakulttuurin muutos ja dialogisuus

"Digitaalisen toimintaympäristön kehittäminen niin opetus- kuin asiakaspalvelutyössä vaatii pitkäjänteistä työotetta", aloitti hankkeessamme viime vuonna työskennellyt Susanna Ylihärsilä raportoidessaan työväenopiston prosessia ennen lähtöään, "Kyse ei ole ainoastaan digitaalisten laitteiden, ohjelmien ja esimerkiksi sovellusten valitsemisprosesseista tai hankinnoista, vaan ennen kaikkea työyhteisön toimintakulttuurin muutoksesta. Ja jotta uusi toimintakulttuuri saadaan toimivaksi, tarvitaan kaikkien osallisuutta, pienemmällä tai isommalla panostuksella."

Digitaalinen toimintaympäristö hanke on tullut väliraporttivaiheeseen. Sitä tehdessäni palaan kartoitukseen, jolla viime syksynä aloitettiin työyhteisömme toimintakulttuurin kehittäminen digitaalisempaan suuntaan. Susanna haastatteli kaikki työväenopiston päätoimiset työntekijät ja kysyi heidän näkemyksiään digitaalisesta kehittämisestä omasta työroolista, asiakkaan ja organisaation näkökulmasta lähtien. Samanaikaisesti haastattelujen kanssa työyhteisö vastasi sähköiseen Zef-kyselyyn, jossa kartoitettiin työyhteisön nykyisiä laitekantoja, ohjelmistojen käyttöä, digitaalista osaamista sekä mm. koulutustoiveita. "Nämä kaksi alkukartoitusta käynnistivätkin aiheen laajemman käsittelyn koko työyhteisössä, ja keskusteluja käytiin monesta digitaalisuuteen liittyvästä asiasta niin muodollisissa kuin epämuodollisissakin kokoonpanoissa", kertoo Susanna.

Kartoituksen yhdeksi muuttujaksi valittiin sukupolvi, vaikka sen käyttöä on kritisoitukin. Silti voitaneen sanoa, että eri sukupolvet ovat kasvaneet digitaalisuuteen eri tavoin: Suuret ikäluokat saivat ensin tutustua elämässään radioon ja lankapuhelimeen, X-sukupolvi televisioon, korvalappustereoihin ja vhs-videoihin kun taas Y-sukupolvi kasvoi maailmassa, jossa käytettiin dvd:tä, internetiä ja kännyköitä. Milleniumin jälkeen syntyneet diginatiivit kasvavat jo suoraan älypuhelinten ja sovellusten maailmaan. Myös arvomaailma on muuttunut, olemme vuosien myötä ajautuneet globaaliin maailmaan, jossa itseään kiinnostavan asian parissa voi olla sosiaalisessa mediassa ajasta ja paikasta riippumatta.

Lähes kaikki työväenopiston työntekijät kuuluvat suuriin ikäluokkiin tai x-sukupolveen, joille digitaalinen maailma on tullut myöhemmällä iällä. Siksi nettimaailma ei ole meille luontainen toimintaympäristö. Tästä kertoo esimerkiksi se, että päätoimisille tehdyn kyselyn mukaan keväällä 2016 älypuhelinta käytti 69 %. Työväenopiston työntekijöillä oli siinä vaiheessa peruskännykät ilman nettiliittymiä.

Jos vertaamme päätoimisten työntekijöiden ja asiakaskunnan sukupolvijakaumia, näemme että asiakaskunnassa sukupuolten välinen jakauma on huomattavasti tasapainoisempi. Digitaalisen toimintaympäristö -hankkeen näkökulmasta kuvaajasta on luettavissa haaste: Missä määrin toimintatapamme ja työvälineemme rajoittavat tai edesauttavat asiakkaiden kohtaamista ja saavuttamista?

Kyselyssä monet mainitsivat vastauksissaan huolen digitaalisen toimintaympäristö vauhdista, hektisyydestä ja lyhytjänteisyydestä. Koettiin, että siinä on paljon kaikenlaista kuormittavaa. Osa oli huolestunut etenkin omasta puolestaan digitaalisen tiedon suuresta määrästä ja sen hallitsemisesta tai liian monista käyttöön otettavista sovelluksista. Myös digitaalinen toimintakulttuuri koettiin sekavana ja epävarmana: osa pohtii, kuinka paljon kaikenlaista muistettavaa se tuo mukanaan salasanoineen ja erilaisine temppuineen, lisäksi käytetty terminologia voi hämätä ja hankaloittaa asioiden ymmärtämistä. Osa mietti myös miten turvataan henkilökohtaisten asioiden salassapito tai miten tietoturva ylipäänsä hoidetaan.

Sosiaalinen media ei ole kaikille omakohtaisesti tuttu. Se voi olla osasyynä siihen, että jotkut pohtivat, onko sosiaalisesta mediasta hyötyä tiedottamisessa. Toisaalta esitteen nettiversion laajentaminen ja paperiversion vähentäminen nähtiin mahdollisuutena vähentää kustannuksia ja säästää ympäristöä. Asiakkaan katsottiin voivan löytää digitaalista tietoa nopeasti ja helposti sekä pystyvän vertailemaan informaatiota itsenäisesti. Asiakkaiden uskotaan myös oppivan käyttämään digitaalisia palveluja yhä enemmän.

Vastauksissa pohdittiin myös sitä, kuinka löytää tasapaino digitaalisuuden ja käsin kosketeltavan läsnäolon suhteen esimerkiksi oppilaiden kanssa. Asiakkaan mahdollisuutena nähtiin digitaalisten oppimisympäristöjen / mobiilisovellusten hyödyntäminen oppituntien ulkopuolellakin sekä niiden avulla eriyttäminen. Verkossa järjestettävät kurssit ja verkkoluennot nähtiin asiakkaan eduksi myös siksi, että ne vähentäisivät matkustamissa tilanteissa, joissa kurssipaikka olisi kaukana asiakkaasta.

Lisäksi osa näki mahdollisuuksia organisaation toiminnan tehostumisessa sekä asiakkaalle toiminnan monipuolistumisessa ja joustavuuden lisääntymisessä. Asiakkaalle katsottiin voitavan tuottaa reaaliaikaista tietoa enemmän sekä jakaa tarvittaessa erilaista materiaalia nopeasti. Digitaalisuuden uskottiinkin voivan auttaa palvelun paranemisessa, nopeutumisessa ja sujuvuudessa: aikaan ja paikkaan sitomaton asiointi sekä mahdollisuus tarjota esimerkiksi chat-palvelua mainittiin digitaalisuuden hyötyinä. Asiakas pystyisi ehkä tulevaisuudessa palauttamaan kaikki lomakkeet sähköisesti ja saamaan tietoa yhdestä paikasta. Myös etätyöskentelymahdollisuuden että henkilökunnan tavoitettavuuden nähtiin paranevan, ja mahdollisuutena nähtiin myös jonkinlaisen täsmäpalvelu- järjestelmän kehittäminen.

Ja koska kyse on tässä vaiheessa hankkeesta, jotkut olivat huolestuneita siitä, kuinka tietyt toimintatavat saadaan turvattua hankkeen jälkeenkin, esimerkiksi valittujen oppimisalustojen tukipalvelujen suhteen.

 

Toimintakulttuurin muutosta on vielä liian aikaista arvioida, mutta muutoksen askeleita on selkeästi nähtävissä. Kaikki ne päätoimiset, jotka halusivat, saivat käyttöönsä älypuhelimen. Asioita on käsitelty yhdessä ja lisäksi jokainen työntekijä on omalta osaltaan mukana yksittäisissä pienemmissä kehittämishankkeissa, joissa hyödynnetään digitaalisuutta. Mutta matka ei ole vielä edes puolessa välissä, joten suurempaan muutosten arviointiin käymme vasta vuoden päästä.

Tuntiopettajien kiinnostus digitalisaatioon

Vuosi on uusi, mutta hankkeessa päivitämme vielä viimeisiä vanhan vuoden asioita. Joulukuussa 2016 Susannaa laati työväenopiston tuntiopettajille kyselyn, jossa kartoitettiin opettajien kiinnostusta  digitaalisaation hyödyntämiseen omassa työssään. Kyselyyn vastasi 87 tuntiopettajaa. Koska opettajat ovat pääosin naisia, vastaajistakin vain joka neljäs oli mies. Se vastaa myös opiskelijoiden sukupuolijakaumaa.

Miten digitaalisaation hyödyntämiseen sitten suhtaudutaan? Kun asiaa kysyy päätoimisilta työväenopiston kursseja suunnittelevilta henkilöiltä, niin vastaus on ollut varsin yksimielinen: lähiopetus on työväenopiston vahvuus ja se linja, jota halutaan jatkaa. Osa tuntiopettajista ajattelee samoin, perustellen muun muassa sillä, että digitaalisuus voi lisätä opiskelijoiden yksinäisyyttä vuorovaikutuksen kustannuksella.

Kuitenkin vastanneista tuntiopettajista 61 % on kiinnostunut jonkinlaisesta digitoiminnan hyödyntämisestä. Heistä reilusti yli puolet koki, että sulautuva oppiminen ja monimuoto-opetus sopii parhaiten. Joka viides kertoi hyödyntävänsä jo digimahdollisuuksia, vaikka ei välttämättä työväenopistossa.

Lähes joka neljäs vastaaja käyttää jo jotain sähköistä vaihtoehtoa kurssin opettamisen tukena. Työväenopiston sivuilla on nähtävissä jo useita tuntiopettajien blogeja, joilla tuntiopettajat edesauttavat opiskelijoidensa opiskelua. Ilahduttavaa oli, että jo käyttävien lisäksi puolet muista vastaajista oli kiinnostunut ottamaan jotain mahdollisuuksia käyttöönsä: tietopankki, keskusteluryhmä ja blogi-sivusto olivat kaikki yhtä suosittuja vaihtoehtoja.

Digitalisaation mahdollisuuksien käyttöönotto opettamisessa edellyttää luonnollisesti, että opettajalle tarjotaan mahdollisuus kehittää taitojaan laitteiden ja niihin saatavilla olevien sovellusten hyödyntämisessä. Erityisesti opettajat kaipasivat pilvipalvelun sekä verkkokokousjärjestelmän käytön opastusta. Pedagogista koulutusta kaipasi puolet vastaajista. Muutamat vastaajat olivat jo hyödyntäneen Kansalaisopistojen liiton koordinoimia koulutuksia.

Koska kyse on opettajista, jotka tekevät työtä, josta maksetaan vain pidettyjen tuntien mukaan, nousivat korvausasiat luonnollisesti esille. Osa esimerkiksi toivoi, että opettajia palkitaan opetuksen kehittämisestä. Toisaalta todettiin, että digitaalisuus edellyttää atk-tukea, mutta se nähtiin myös mahdollisuutena tavoittaa uusia opiskelijoita.

Työväenopisto on uuden edessä. Kun opistotoiminta alkoi vuonna 1899, se oli jotain uutta - jotain, jota ei oltu ennen tehty. Sitä samaa rohkeutta tarvitaan nytkin. Kaikkien ei tarvitse olla kiinnostuneita lähtemään tienraivaajaksi. Riittää, kun löytyy muutamia, jotka ovat kiinnostuneita edes kokeilemaan. Pienin askelin, silläkin tavalla pääsee eteenpäin. Eikä tarkoitus ole hylätä aiempaa, luopua lähiopetuksesta. Tarkoitus on pysyä mukana kehityksessä ja vastata uuden aikakaudenn vaatimuksiin. Vaikka me emme lähtisi, joku muu sen tulee tekemään: Kokemuksia Savosta.

Jouluna vietämme somepaastoa

Somepaasto voi olla joskus hyvästä. Kohdatkaamme läheisemme ja ystävämme kasvokkain ja viettäkäämme rauhallista joulun aikaa. Akkujen latauksen jälkeen on hyvä taas jatkaa arjen aherrusta.

Some on osa arkea?

Työväenopistossa etsittiin joulukuun alussa kolmea määräaikaista työntekijää rakentamaan digitaalista polkua ja helpottamaan muiden taivallusta. Olemme kulkeneet Susannan kanssa suunnittelu- ja kartoitusvaiheemme päätökseen, ja vuoden vaihteessa hän jatkaa matkaansa toisessa oppilaitoksessa. Onnea matkaan.

Projektityötä pedagogisten työntekijöidemme kanssa jatkaa Irma. Tekniikkaan perehtymisessä ja erilaisten sovellusten ja ohjelmien käyttöönotossa saamme avuksemme Jaakon. He ovat molemmat toimineet meillä aiemminkin ja tuntevat talon. Sen sijaan Sofia, joka työstää kanssamme erityisesti kuvallista viestintää sekä somen ja verkon hyödyntämistä viestinnässä ja markkinoinnissa, tulee täysin ulkopuolelta.

Työntekijävalintoja käsiteltäessä työväenopistossa on keskusteltu muun muassa siitä, missä määrin työväenopiston tulisi olla sosiaalisessa mediassa tai verkossa ylipäänsä. Lain mukaan vapaassa sivistystyössä korostuvat omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus. Some on yksi mahdollisuus toteuttaa lain määrittämiä periaatteita. Esimerkiksi Kari Hintikan mukaan toiminta sosiaalisessa mediassa tuottaa lisää sosiaalisuutta, verkottumista ja yhteisöllisyyttä. Työväenopiston kannalta on merkittävää, että sosiaalisen median työvälineitä voidaan käyttää sekä yksilöä että joukkoa painottaen esimerkiksi opetuksessa.

Wikipediassa on todettu, että sosiaalisen median välineitä syntyy ja kuolee päivittäin. Sivustolle on listattu lähes viisikymmentä ja Tuija Aallon listauksella yli kaksisataa somepalvelua. Jokainen organisaatio käyttää sosiaalista mediaa omalla tavallaan ja joutuu punnitsemaan mihin niistä kannattaa lähteä mukaan. Totuushan on, ettei aika riitä millään kaikkeen. Siksi on hyvä käyttää aikaa ja harkita tarkkaan mihin panostaa ja kenen työtehtäviin valitun somen ylläpitäminen määritellään.

Vai olisiko jo aika todeta, että Some on osa kaikkien työtä? Susanna Rantanen kirjoittaa blogissaan soman arkipäiväistymisestä. Työpaikoilla henkilökunta kutsutaan mukaan some-talkoisiin parantamaan kattavuutta: työntekijälähettilyys integroituu kiinteästi osaksi tekemisen arkea, ja työnkuviin kuuluu automaattisesti läsnäolo sosiaalisessa mediassa firman piikkiin.

Firman piikkiin tai ei. Asian voi nähdä niinkin, että omaehtoinen näkyvyys ja opettajan tunnettuus voisi edesauttaa joidenkin kurssien toteutumista ja poikia lisää töitä. Työväenopisto on organisaationa mukana vain muutamassa sosiaalisen median palvelussa. Organisaatiolla ei ole resursseja tai edes tarvittavaa materiaalia kurssikohtaiseen kuvallista viestintään painottavaan Some-tiedottamiseen.  Mutta jos laskisimme kaikki ne yhteydet, joita työntekijöillämme on tai voisi olla, toiminnan vieminen lähemmäs ihmistä ottaisi aimo harppauksen.

Digitaaliset osaamismerkit

Open Badget on nettimaailman ansio- ja taitomerkki, joiden avulla voi pelillisin keinoin kannustaa oppijaa eteenpäin. Näiden virtuaaliseen merkkien kehittäminen aloitettiin vuonna 2010. Kuusi vuotta ne ovat valloittaneet maailmaa ja levinneet eri organisaatioihin.

Suomessakin merkkejä jaetaan muun muassa monissa oppilaitoksissa ja vapaaehtoisjärjestöissä. Esimerkiksi Lahden ja Jyväskylän ammattikorkeakoulussa merkkejä voidaan käyttää vaihtoehtona perinteiselle todistukselle. Vastaavasti Martat ja Partio kannustavat jäseniään näyttämään järjestöosaamistaan virtuaalisia merkein.

Myös vapaassa sivistystyössä osaamisen tunnustaminen ja merkkien käyttö ovat myötätuulessa. Leena Saloheimon mukaan osaamismerkki soveltuu hyvin vapaan sivistystyön osaamisen tunnustamiseen. Raportissa hän toteaa, että myöntävälle organisaatiolle osaamismerkki on uusi tapa tuoda esiin koulutuksen sisältöjä ja kertoa toiminnasta.

Merkit ovat keino houkutella opiskelemaan. Joseph Barryn mukaan koulutuksen pelillistäminen onkin yksi tapa tuoda lisäarvoa koulutukselle: Koulutuksessa voidaan hyväksikäyttää pelien voimakkaasti koukuttavia ja motivoivia menetelmiä Badget-mallin avulla.

Huomasin tämän itsekin ryhtyessäni keväällä suorittamaan osaamismerkkejä Oppiminen onlinen -kautta. Kyseessä on mittava opetushenkilöstön tieto- ja viestintätekniikan täydennyskoulutuskokonaisuus, jossa voi suorittaa yhteensä 48 merkkiä. Merkkejä voi tallettaa virtuaaliseen portfolioon, kuten aikanaan tarramerkkejä pyhäkoulutauluun.

Mitä enemmän tutustuin merkeistä saatuihin kokemuksiin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että merkeillä voisi olla käyttöarvoa myös työväenopistossa. Merkkien myöntäminen ja pelillinen innostuminen voisivat omalta osaltaan lisätä sekä työväenopiston Digitaalinen toimintaympäristö –hankkeen että kaupungin digiohjelman tavoitteiden toteutumista. Koska opiston vieminen digiaikaan edellyttää sitä, että henkilökunta innostuu lähtemään mukaan ja kehittää omia digitaitojaan, ensimmäiset merkit voisivat olla tunnustuksia henkilökunnan osaamisesta ja sen kehittämisestä. Pidemmällä tähtäyksellä olisi hyvä tavoitella osaamismerkkejä, joita työväenopiston opiskelijat voisivat suorittaa.

Ajatuksesta innostuneena osallistuin verkkokoulutukseen, jossa harjoiteltiin tekemään ja myöntämään merkkejä. Kuinka tästä eteenpäin: lähdemmekö merkitsemään oppimisen polkua virtuaalisesti - se ratkeaa myöhemmin johdon päätösten ja erityisesti pedagogisen henkilökunnan näkemysten pohjalta.