perjantai 27. tammikuuta 2017

Toimintakulttuurin muutos ja dialogisuus


"Digitaalisen toimintaympäristön kehittäminen niin opetus- kuin asiakaspalvelutyössä vaatii pitkäjänteistä työotetta", aloitti hankkeessamme viime vuonna työskennellyt Susanna Ylihärsilä raportoidessaan työväenopiston prosessia ennen lähtöään, "Kyse ei ole ainoastaan digitaalisten laitteiden, ohjelmien ja esimerkiksi sovellusten valitsemisprosesseista tai hankinnoista, vaan ennen kaikkea työyhteisön toimintakulttuurin muutoksesta. Ja jotta uusi toimintakulttuuri saadaan toimivaksi, tarvitaan kaikkien osallisuutta, pienemmällä tai isommalla panostuksella."

Digitaalinen toimintaympäristö hanke on tullut väliraporttivaiheeseen. Sitä tehdessäni palaan kartoitukseen, jolla viime syksynä aloitettiin työyhteisömme toimintakulttuurin kehittäminen digitaalisempaan suuntaan. Susanna haastatteli kaikki työväenopiston päätoimiset työntekijät ja kysyi heidän näkemyksiään digitaalisesta kehittämisestä omasta työroolista, asiakkaan ja organisaation näkökulmasta lähtien. Samanaikaisesti haastattelujen kanssa työyhteisö vastasi sähköiseen Zef-kyselyyn, jossa kartoitettiin työyhteisön nykyisiä laitekantoja, ohjelmistojen käyttöä, digitaalista osaamista sekä mm. koulutustoiveita. "Nämä kaksi alkukartoitusta käynnistivätkin aiheen laajemman käsittelyn koko työyhteisössä, ja keskusteluja käytiin monesta digitaalisuuteen liittyvästä asiasta niin muodollisissa kuin epämuodollisissakin kokoonpanoissa", kertoo Susanna.

Kartoituksen yhdeksi muuttujaksi valittiin sukupolvi, vaikka sen käyttöä on kritisoitukin. Silti voitaneen sanoa, että eri sukupolvet ovat kasvaneet digitaalisuuteen eri tavoin: Suuret ikäluokat saivat ensin tutustua elämässään radioon ja lankapuhelimeen, X-sukupolvi televisioon, korvalappustereoihin ja vhs-videoihin kun taas Y-sukupolvi kasvoi maailmassa, jossa käytettiin dvd:tä, internetiä ja kännyköitä. Milleniumin jälkeen syntyneet diginatiivit kasvavat jo suoraan älypuhelinten ja sovellusten maailmaan. Myös arvomaailma on muuttunut, olemme vuosien myötä ajautuneet globaaliin maailmaan, jossa itseään kiinnostavan asian parissa voi olla sosiaalisessa mediassa ajasta ja paikasta riippumatta.

Lähes kaikki työväenopiston työntekijät kuuluvat suuriin ikäluokkiin tai x-sukupolveen, joille digitaalinen maailma on tullut myöhemmällä iällä. Siksi nettimaailma ei ole meille luontainen toimintaympäristö. Tästä kertoo esimerkiksi se, että päätoimisille tehdyn kyselyn mukaan keväällä 2016 älypuhelinta käytti 69 %. Työväenopiston työntekijöillä oli siinä vaiheessa peruskännykät ilman nettiliittymiä.

Jos vertaamme päätoimisten työntekijöiden ja asiakaskunnan sukupolvijakaumia, näemme että asiakaskunnassa sukupuolten välinen jakauma on huomattavasti tasapainoisempi. Digitaalisen toimintaympäristö -hankkeen näkökulmasta kuvaajasta on luettavissa haaste: Missä määrin toimintatapamme ja työvälineemme rajoittavat tai edesauttavat asiakkaiden kohtaamista ja saavuttamista?

Kyselyssä monet mainitsivat vastauksissaan huolen digitaalisen toimintaympäristö vauhdista, hektisyydestä ja lyhytjänteisyydestä. Koettiin, että siinä on paljon kaikenlaista kuormittavaa. Osa oli huolestunut etenkin omasta puolestaan digitaalisen tiedon suuresta määrästä ja sen hallitsemisesta tai liian monista käyttöön otettavista sovelluksista. Myös digitaalinen toimintakulttuuri koettiin sekavana ja epävarmana: osa pohtii, kuinka paljon kaikenlaista muistettavaa se tuo mukanaan salasanoineen ja erilaisine temppuineen, lisäksi käytetty terminologia voi hämätä ja hankaloittaa asioiden ymmärtämistä. Osa mietti myös miten turvataan henkilökohtaisten asioiden salassapito tai miten tietoturva ylipäänsä hoidetaan.

Sosiaalinen media ei ole kaikille omakohtaisesti tuttu. Se voi olla osasyynä siihen, että jotkut pohtivat, onko sosiaalisesta mediasta hyötyä tiedottamisessa. Toisaalta esitteen nettiversion laajentaminen ja paperiversion vähentäminen nähtiin mahdollisuutena vähentää kustannuksia ja säästää ympäristöä. Asiakkaan katsottiin voivan löytää digitaalista tietoa nopeasti ja helposti sekä pystyvän vertailemaan informaatiota itsenäisesti. Asiakkaiden uskotaan myös oppivan käyttämään digitaalisia palveluja yhä enemmän.

Vastauksissa pohdittiin myös sitä, kuinka löytää tasapaino digitaalisuuden ja käsin kosketeltavan läsnäolon suhteen esimerkiksi oppilaiden kanssa. Asiakkaan mahdollisuutena nähtiin digitaalisten oppimisympäristöjen / mobiilisovellusten hyödyntäminen oppituntien ulkopuolellakin sekä niiden avulla eriyttäminen. Verkossa järjestettävät kurssit ja verkkoluennot nähtiin asiakkaan eduksi myös siksi, että ne vähentäisivät matkustamissa tilanteissa, joissa kurssipaikka olisi kaukana asiakkaasta.

Lisäksi osa näki mahdollisuuksia organisaation toiminnan tehostumisessa sekä asiakkaalle toiminnan monipuolistumisessa ja joustavuuden lisääntymisessä. Asiakkaalle katsottiin voitavan tuottaa reaaliaikaista tietoa enemmän sekä jakaa tarvittaessa erilaista materiaalia nopeasti. Digitaalisuuden uskottiinkin voivan auttaa palvelun paranemisessa, nopeutumisessa ja sujuvuudessa: aikaan ja paikkaan sitomaton asiointi sekä mahdollisuus tarjota esimerkiksi chat-palvelua mainittiin digitaalisuuden hyötyinä. Asiakas pystyisi ehkä tulevaisuudessa palauttamaan kaikki lomakkeet sähköisesti ja saamaan tietoa yhdestä paikasta. Myös etätyöskentelymahdollisuuden että henkilökunnan tavoitettavuuden nähtiin paranevan, ja mahdollisuutena nähtiin myös jonkinlaisen täsmäpalvelu- järjestelmän kehittäminen.


Ja koska kyse on tässä vaiheessa hankkeesta, jotkut olivat huolestuneita siitä, kuinka tietyt toimintatavat saadaan turvattua hankkeen jälkeenkin, esimerkiksi valittujen oppimisalustojen tukipalvelujen suhteen.
 
Toimintakulttuurin muutosta on vielä liian aikaista arvioida, mutta muutoksen askeleita on selkeästi nähtävissä. Kaikki ne päätoimiset, jotka halusivat, saivat käyttöönsä älypuhelimen. Asioita on käsitelty yhdessä ja lisäksi jokainen työntekijä on omalta osaltaan mukana yksittäisissä pienemmissä kehittämishankkeissa, joissa hyödynnetään digitaalisuutta. Mutta matka ei ole vielä edes puolessa välissä, joten suurempaan muutosten arviointiin käymme vasta vuoden päästä.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Tuntiopettajien kiinnostus digitalisaatioon

Vuosi on uusi, mutta hankkeessa päivitämme vielä viimeisiä vanhan vuoden asioita. Joulukuussa 2016 Susannaa laati työväenopiston tuntiopettajille kyselyn, jossa kartoitettiin opettajien kiinnostusta  digitaalisaation hyödyntämiseen omassa työssään. Kyselyyn vastasi 87 tuntiopettajaa. Koska opettajat ovat pääosin naisia, vastaajistakin vain joka neljäs oli mies. Se vastaa myös opiskelijoiden sukupuolijakaumaa.

Miten digitaalisaation hyödyntämiseen sitten suhtaudutaan? Kun asiaa kysyy päätoimisilta työväenopiston kursseja suunnittelevilta henkilöiltä, niin vastaus on ollut varsin yksimielinen: lähiopetus on työväenopiston vahvuus ja se linja, jota halutaan jatkaa. Osa tuntiopettajista ajattelee samoin, perustellen muun muassa sillä, että digitaalisuus voi lisätä opiskelijoiden yksinäisyyttä vuorovaikutuksen kustannuksella.

Kuitenkin vastanneista tuntiopettajista 61 % on kiinnostunut jonkinlaisesta digitoiminnan hyödyntämisestä. Heistä reilusti yli puolet koki, että sulautuva oppiminen ja monimuoto-opetus sopii parhaiten. Joka viides kertoi hyödyntävänsä jo digimahdollisuuksia, vaikka ei välttämättä työväenopistossa.

Lähes joka neljäs vastaaja käyttää jo jotain sähköistä vaihtoehtoa kurssin opettamisen tukena. Työväenopiston sivuilla on nähtävissä jo useita tuntiopettajien blogeja, joilla tuntiopettajat edesauttavat opiskelijoidensa opiskelua. Ilahduttavaa oli, että jo käyttävien lisäksi puolet muista vastaajista oli kiinnostunut ottamaan jotain mahdollisuuksia käyttöönsä: tietopankki, keskusteluryhmä ja blogi-sivusto olivat kaikki yhtä suosittuja vaihtoehtoja.

Digitalisaation mahdollisuuksien käyttöönotto opettamisessa edellyttää luonnollisesti, että opettajalle tarjotaan mahdollisuus kehittää taitojaan laitteiden ja niihin saatavilla olevien sovellusten hyödyntämisessä. Erityisesti opettajat kaipasivat pilvipalvelun sekä verkkokokousjärjestelmän käytön opastusta. Pedagogista koulutusta kaipasi puolet vastaajista. Muutamat vastaajat olivat jo hyödyntäneen Kansalaisopistojen liiton koordinoimia koulutuksia.

Koska kyse on opettajista, jotka tekevät työtä, josta maksetaan vain pidettyjen tuntien mukaan, nousivat korvausasiat luonnollisesti esille. Osa esimerkiksi toivoi, että opettajia palkitaan opetuksen kehittämisestä. Toisaalta todettiin, että digitaalisuus edellyttää atk-tukea, mutta se nähtiin myös mahdollisuutena tavoittaa uusia opiskelijoita.

Työväenopisto on uuden edessä. Kun opistotoiminta alkoi vuonna 1899, se oli jotain uutta - jotain, jota ei oltu ennen tehty. Sitä samaa rohkeutta tarvitaan nytkin. Kaikkien ei tarvitse olla kiinnostuneita lähtemään tienraivaajaksi. Riittää, kun löytyy muutamia, jotka ovat kiinnostuneita edes kokeilemaan. Pienin askelin, silläkin tavalla pääsee eteenpäin. Eikä tarkoitus ole hylätä aiempaa, luopua lähiopetuksesta. Tarkoitus on pysyä mukana kehityksessä ja vastata uuden aikakaudenn vaatimuksiin. Vaikka me emme lähtisi, joku muu sen tulee tekemään: Kokemuksia Savosta.