 |
| Sahlber, P. & Leppilampi, A. 1994. Yksinään vai yhteisvoimin |
Työelämään kuuluu, että työtä tehdään yhdessä pohtien ja kehittäen. Yhteistyön hyödyllisyyden takaavat aktiivisuus ja toinen toistensa auttaminen. Usein puhutaan yhteistoiminnallisesta työskentelystä, jolla tarkoitetaan ryhmätyöskentelyä, jossa jokainen ryhmäläinen kantaa vastuuta yhteisten tavoitteiden puolesta. Sahlbergin ja Leppilammen (1994) mukaan yhteistoiminnallisessa työskentelyssä on viisi periaatetta:
- ryhmäläisten positiivinen riippuvuus toisistaan
- monipuolinen ja avoin vuorovaikutus jäsenten kesken
- yksilöllinen vastuu myös muiden oppimisesta ja tavoitteiden saavuttamisesta
- yhteistyötaitojen tunnistaminen ja kehittäminen: sosiaaliset taidot, joustavuus, keskinäinen luottamus, avoimuus, toistensa kunnioittaminen, ongelmien rakentava ratkaiseminen
- toiminnan ja oppimisen arviointi
Kohti yhteistoiminnallista oppimista
Yhteistoiminnallinen oppiminen on tärkeä myös opiskelijoiden oppimisen vahvistamisessa, koska se vastaa enemmän todellisen elämän työtilanteita. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa opettajan roolissa painottuvat materiaalien ja työn ennakkovalmistelut: työnjako, ryhmäjako, ajankäyttö, tehtävien vaatimustaso ja muoto, jne.
Nettiaika on tuonut yhteistoiminnalliseen työskentelyyn ja oppimiseen uuden ulottuvuuden. Yhteistoiminnallisuus toteutuu verkossa periaatteessa samalla tavalla kuin luokassakin, mutta verkko-opetuksessa hiljainen oppija voi yllättää: kynnys osallistua materiaalin muokkaukseen ja kommentointiin verkossa voi olla matalampi kuin luokassa viittaaminen ja vastaaminen. Ammatillisessa koulutuksessa on huomattu, että opettajan personoituminen Google+ -profiilin avulla madalsi myös kynnystä ottaa yhteyttä opettajaan.
Vapaan sivistystyön opiskelijat ovat usein iäkkäämpiä kuin monissa muissa oppilaitoksissa, joten heidän verkkotaitonsa voivat edellyttää harjoittelua. Toisaalta nykyaikana, kun monet arjen toiminnot, kuten laskujen maksaminen, lippujen varaaminen, jopa puhelut ja viestintä ovat siirtyneet nettiin, harvat meistä jäävät täysin netin käytön ja sen mahdollistavien laitteiden ulkopuolelle. Melko pienelläkin opastuksella oppija voi saada kehittää taitojaan ja saada käyttöönsä uudenlaisen tavan oppia myös luokkahuoneen ulkopuolella.
Työväenopistossa halutaan kurssien hinnat kurissa. Siksi digiloikan yhtenä onnistumisen edellytyksenä voidaan pitää maksuttomien ohjelmien hyötykäyttö. Monessa muussa oppilaitoksessa onkin jo otettu käyttöön Googlen palvelut.
Google Drive opetuksessa
Google Drive on pilvipalvelu, joka tarjoaa työvälineitä, joita yksittäinen henkilö voi käyttää opetuksessaan: tekstinkäsittelyyn käytettävä Documents, diaesitysten tuottamiseen tarkoitettu Slides, taulukkolaskentaan luotu Sheets ja kyselyjä varten laadittu Forms. Asiakirjojen helppo jakaminen onkin Googlen suurimpia valttikortteja. Perussovellukset sopivat hyvin yhteistoiminnalliseen oppimiseen, sillä Drivessä voi samaa asiakirjaa työstää yhtä aikaa useammalla eri koneella.
Kurssia pitävä opettaja tietää parhaiten, millaiset välineet toimivat minkäkin ryhmän kanssa. Hallinnollisena henkilönä voin antaa mielikuvitukseni lentää ilman toteutuksen tuskaa. Siitäkin huolimatta luulen, että vapaassa sivistystyössä eniten käyttöä voisi olla tekstityökalulla, esimerkiksi oppilaille voidaan antaa vieraskielinen teksti, joka heidän tulee yhdessä kääntää suomen kielelle. Toisaalta esimerkiksi kuvataiteessa ryhmän tuotoksista voisi lopuksi laatia slide-esityksen netissä julkaistavaa yhteisnäyttelyä varten ja taulukkolaskentaohjelman yhteiseen taulukkoon voitaisiin kirjata vaikka esittävän kurssin yhteisproduktioiden kirjanpito.
Driveen voidaan myös siirtää myös valmiita tuotoksia. Näin Google-tili mahdollistaa sen, että valmiina oleva materiaali ja tehtävät voidaan siirtää verkkoon luettavaksi, käytettäväksi tai jatkotyöstettäväksi. Opiskelijoiden kannalta on hyvä, että dokumenttien avaaminen ei edellytä erillisiä toimisto-ohjelmia, vaan ne ovat avattavissa millä tahansa Internet-koneella. Jos taas tuotokset halutaan eriyttää opiskelijoiden mukaan, niin sekin onnistuu helposti luomalla jokaiselle oma palautuskansio, johon he antavat katselu- ja/tai kommentointioikeudet tarvittaville tahoille. Esimerkiksi kirjoituskurssien tuotoksista voi jokainen kurssilainen antaa palautetta suoraan kyseiseen dokumenttiin.
Vapaan sivistystyön näkökulmasta on hyvä myös se, että oppilaat eivät tarvitse oppilaitoksen tunnuksia, vaan he voivat tulla mukaan omilla tunnuksillaan. Kutsu yhteistyöhön/ryhmään voidaan laittaa esim. sähköpostin avulla. Google Driven sisältöä voi jakaa myös suoraan Googlen sosiaalisen verkoston, Google+:n kautta. Opetuskäytössä Google+:n käyttäjiä voidaan jakaa piireihin, eli määritellä se ryhmä, jonka uutisvirrassa julkaisun halutaan näkyvän. Postauksen sisältöä on sen jälkeen helppo kommentoida. Lisäksi linkittämällä tuotokset voi saada näkyviin myös muualla sosiaalisessa mediassa, jolloin näkyvyyttä voidaan lisätä.
Mahdollisuuksia siis on - me vielä etsimme omaa polkuamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti