Kantapään kautta

Kannatan tietotekniikan ja digitalisaation hyväksikäyttöä, mutta joskus sekin näyttää nurjat puolensa. Vaikka vastoinkäymiset aiheuttaisi itsekin, tulee silti pohtineeksi, onko entinen tapa sittenkin parempi kuin pussillinen uusia.

Kuluneella viikolla työstin puolivalmiina saamaani työväenopiston toimintakertomusta. Olin saanut etätyönä tehdyksi sen viimeistä sivua vaille valmiiksi. Seuraavana aamuna työpaikalle tultuani sain tarvittavat tiedot tehdäkseni työn loppuun. Ryhdyin työstämään viimeistä taulukkoa, ja avasin yhtäaikaa toimintakertomuksen liittääkseni siihen aikanaan kuvaksi muutettavan tiedoston. Päivä kuitenkin meni toisin kuin olin ajatellut, enkä ehtinyt toimintakertomuksen pariin, ennen kuin olikin jo aika rientää junalle. Mitä siinä vaiheessa tapahtui, on vieläkin epäselvää. Tiedän poistaneeni tikun, jossa taulukko oli, niin kuin ohjeissa sanotaan. Mutta vedinkö toimintakertomustikun koneesta tiedoston ollessa auki vai kiinni? Sitä en muista, vaikka kuinka yritän. Aiemmin en ole juuri koskaan vetänyt tikkua edes sammutettuna pois ennen lupaa. Yhtä kaikki: illalla yrittäessäni tehdä toimintakertomusta loppuun, tiedosto ei enää auennut. Ohjelma herjasi kerta toisensa jälkeen armotta, että tiedoston palauttaminen ei onnistu.

Tietotekniset taitoni pääasiassa yrityksen ja erehdyksen kautta oppineena olin nyt saanut uuden opetuksen. Järjestäjämme antoi sille nimenkin: korruptoitunut tiedosto. Never heard. Mutta kyse on tiedostosta, johon siirron, kopioinnin, säilytyksen yms. yhteydessä on tullut ei-toivottuja muutoksia, eli tiedosto on mennyt rikki. Ja vaikka tiedostoa analysoitiin ja yritettiin korjata, lopputulos oli, että tehty työ oli aloitettava alusta. Seuraavan kerran muistan varmistaa, että muistitikku on pysäytetty ja turvallisesti poistettavissa. Ja toivottavasti maltan tehdä myös varmuuskopioita riittävän usein. Onneksi nyt olin tallettanut työstämäni tiedoston eri nimellä kuin se saadessani oli. Siten viestintäsihteerimme työstämä tiedosto oli vielä tallella.

Hukkaan heitetty työ harmitti, mutta se ei kuitenkaan saanut aikaan paniikkireaktiota. Koemme joskus, että aika on tiukalla ja teemme ratkaisuja, jotka saavat aikaan ketjureaktioita. Näin lienee käynyt tikkuni kanssa. Asiakkaiden kohdalla sen on huomannut kurssimaksujen maksamisen yhteydessä. Moni osaa jo varata pankkitunnukset ilmoittautuessaan ja siirtyä suoraan Vetuma-maksamiseen verkkopankkiinsa. Mutta asiakkaiden kertomusten perusteella maksamisen jälkeen syystä tai toisesta ei maltetakaan odottaa siirtymistä takaisin ilmoittautumissivuille, ja silloin voinee joissakin tapauksissa käydä niin, että maksettu maksu ei kirjaudukaan ilmoittautumisohjelmaan. Yritin demonstroida tilanteen, mutta tällä kertaa maksujeni kirjautuminen onnistui - odotinpa paluuta tai en.

Aina toimintojen epäonnistuminen ei ole itsestä tai omista toiminnoista kiinni. Välillä yhteydet tökkivät, tekipä mitä tahansa. Silloinkin on parempi vain hengähtää syvään, laskea kymmeneen ja löytää asian positiiviset, tai ainakin humoristiset, puolet. Opettajalle se voi aiheuttaa hieman ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja jopa paniikkia, mutta siitäkin ammattitaitoiset opettajamme - jopa atk-kurssien tuntiopettajat, ovat luovuudellaan selvinneet. Nostan hattua: tekniikka ei aina toimi, oma pää ei aina toimi, mutta katse on edelleen eteenpäin.

Valhe, emävalhe, tilasto?

Viimeinen kaksi viikkoa on eletty digimaailmassamme hieman hiljaiseloa. Työväenopistossa on menossa ensi syksyn, ja osittain jopa koko seuraavan lukuvuoden, kurssien suunnittelu. Mutta pientä digitaalista kehitystä tapahtuu edelleen. Uusin niistä on tilastojen ihmeellinen maailma.

Olemme vuosittain tarkastelleet erilaisia määrällisiä tekijöitä kurssilaisistamme. Tiedot olemme saaneet kurssihallinto-ohjelmastamme. Näitä tilastoja voi tarkastella muun muassa toimintakertomuksistamme. Nyt laajensimme näkökulmaa ja otimme käyttöön Google Analyticsin kotisivujemme kävijätarkasteluihin . Sen avulla pääsemme jollain tavalla käsiksi siihen, olemmeko kiinnostavia, ja mitä tietoa potentiaaliset opiskelijamme meistä etsivät.

Huhtikuun ensimmäisen viikon tarkastelu osoittaa, että kotisivuillamme oli vieraillut 3030 katselijaa. Puolet vierailijoista poistui sivuilta välittömästi. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että linkki kurssien ilmoittautumisohjelmaan on heti etusivullamme - ilmoittautumisethan ovat edelleen menossa. Sitouttamiseen eli sivuilla viipymiseen tarvittaisiin jotain muutakin.

Uudet vierailijat pysyivät sivuilla hieman kauemmin, mikä on tietysti luonnollista siksikin, että uudella menee kauemmin etsiä tarvitsemansa tieto. 56,4 % oli ensi kertaa sivuillamme vierailevia. Yhdessä istunnossa vierailija viivähti sivuillamme hieman vajaat kaksi minuuttia ja yhden istunnon aikana vierailtiin 2,5 sivulla.

Kolmasosa liikenteestä tapahtui mobiililaitteilla ja vajaa 9 % tablet-laitteiden avulla. Silloin, kun sivuilla viihdyttiin kauemmin, vierailu tapahtui useimmiten pöytäkoneella. Pisin istunto sivuillamme oli unkarilaisella vierailijalla, joka viivähti kahdeksan sivun matkallaan lähes 22 minuuttia. Mielenkiintoista oli se, että n. 11 % vierailijoista englanninkielisiä. Mahtoivatko he löytää kaipaamansa tiedon?

Pedagogisen kehittämisen digiaskelia?

Menneellä viikolla pohdin kymmenen vuoden työhistoriaani työväenopistossa ja peilasin sinä aikana näkemiäni pedagogisen kehityksen askelia. Menneen ajan linja kiteytyy hyvin myös työväenopiston digi-projektissa, jossa on tähän mennessä kehitetty lähinnä erilaisia hallinnollisia toimintoja. Useimmissa niistä vetoapuna ovat toimineet konsernihallinnon tarpeet.

Mutta millaisin askelin lähdemme lähestymään digi-projektimme pedagogista kehittämistä? Kaikkien oppilaitosten digiloikka ei voi olla samanlainen, toteaa Tuominen ja korostaa, että digitalisaatio on pitkä prosessi, enemmänkin tutkimusmatka kuin yksi loikka. Täytyy löytyä visio, miten digitalisaatio muuttaa toimintaa.

Digitalisaation hyödyntämisestä kansalaisopistoissa on tarkasteltu mm. Nurmelan toimittamassa Kansalaisopistojen tulevaisuusvisiossa. Somen käyttöä käsitellään useassa artikkelissa. Muun muassa Naulanen antaa esimerkkejä siitä, kuinka somea voidaan hyödyntää opetuksessa. Hänen mielestään Skype on kielen oppimisessa lähes korvaamaton, kun halutaan kommunikaatio virtuaalisesti ja kehittää kielitaitoa. Lisäksi suurimmissa verkostoissa on kielen harjoittelemista varten sivuja, joiden tarkoituksena on tarjota mahdollisuus kommunikoida paikallisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi Twitterin kautta voi harjoitella vierasta kieltä olemalla yhteydessä paikallisiin ihmisiin heidän äidinkielellään.

Professori Päivi Häkkisen mukaan tekniikka voi rikastuttaa sekä oppimistilanteita että työskentelytapoja, ja sen avulla aktivoivaa pedagogiikkaa voidaan toteuttaa hyvin yksinkertaisin menetelmin. Oleellista on myös opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen mainitsemat työstään innostuneet opettajat. Tämä kaikki toteutuu Kielitiimimme osaprojektissa. Tiimi on ottanut tavoitteekseen vastata haasteeseen ja kokeilla opetuksen rikastamista digitaalisin keinoin. Tiimin tavoitteena on monipuolistaa tuntityöskentelyä nykylaitteilla sekä tehostaa ohjaamista vinkeillä, linkeillä ja kotityöskentelyn ohjaamisella sekä kieltenopettajien vertaismentoroinnilla digityöpajoissa. Odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää.

Yleisluentojen toteutuksen konkreettinen digiaskel otettiin 21.3.2017, jolloin työväenopiston ensimmäinen virtuaalinen luento näki päivänvalon. Suurkiitos luennoitsijalle, toteutuksesta vastanneille ja virtuaalisesti mukana olleille - jatkoa seuraa.

Ilmoittaudu netissä

Suomen hallitus on hallitusohjelmassaan määritellyt, että julkiset palvelut rakennetaan ensisijaisesti digitaaliseksi. Jouni Laineen mukaan digitalisaation jarruna on syvälle juurtuneet palvelujen tuottamisen tavat ja kaikki ei-sähköiset kanavat, jotka ovat edelleen olemassa ja estävät määrätietoisen ohjaamisen digitaalisten kanavien käyttöön. Digitalisointi edellyttää prosessien suunnittelemista täysin uudelleen.

Kansalaisopistojen yksi suurimmista asiakaspalvelutoiminnoista on kursseille ilmoittautuminen. Kaupungin linjauksia noudattaessaan työväenopisto on vuosi vuodelta lisännyt opiskelijoiden mahdollisuutta ilmoittautua netin kautta. Asiakkaan näkökulmasta voisi ehkä todeta, että käyttäen sekä keppiä että porkkanaa. Vähittäiset lisäystoimet ovat aiheuttaneet sen, että ilmoittautuminen on ollut joka vuosi hieman erilainen. Niinpä eilisessä työpalaverissa päädyimme pitkällisen keskustelun jälkeen siihen, että siirto täyteen digiaikaan tehdään yhdellä harppauksella: Ensi syksystä alkaen kaikille syksyn kursseille voi ilmoittautua netissä elokuun alusta ja kevään kursseille joulukuusta alkaen. Syksyn kurssit ovat nähtävissä sekä kotisivuille vietävässä sähköisessä esitteessä että ilmoittautumisohjelmassa jo juhannuksen jälkeen. Paperinen kurssiesite jaetaan entiseen tapaan elokuun puolessa välissä.

Koska tavoitteena on ohjata ilmoittautujat nettiin, puhelinilmoittautuminen alkaa vasta 21.8.2017. Useimmille kursseille ehtii oikein hyvin ilmoittautua vielä silloinkin. Suosituimmille kursseille ilmoittautuja saa paikan kuitenkin vain netin kautta, kuten on todellisuudessa ollut tähänkin asti - puhelimitse ilmoittautuminen on sen verran hidasta, että vain muutama asiakas ehditään palvella ennen kurssien täyttymistä.

Kurssien maksamiseenkin on kevään aikana saatu digijoustoa. Ellei asiakas maksa kurssia ilmoittautumisen yhteydessä, hän voi palata maksulinkin kautta maksamaan kurssin aina kurssin alkamiseen saakka. Maksulinkki löytyy asiakkaan ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen lähetetystä kurssivahvistuksesta. On kuitenkin muistettava, että mikäli on ilmoittautunut useammalle kurssille yhtä aikaa, maksulinkki sulkeutuu ensimmäisen kurssin alkaessa.

Myös alennuksen voi hakea sähköisesti, tosin tällä hetkellä siihen tarvitaan vielä sähköposti. Lomake voidaan täyttää koneella ja liittää sähköpostiin työväenopistolle lähetettäväksi. Jos kyse on työttömän alennuksesta, pyydetyn liitteen voi lähettää samassa sähköpostissa hakemuksen kanssa. Kun hakemus on käsitelty työväenopistolla, asiakas saa siitä tiedon sähköpostilla, ja sen jälkeen hän voi maksaa alennetun kurssimaksun kurssi-ilmoittautumisen vahvistusviestissä tulleen maksulinkin kautta.

Askel on toiminnallisesti merkittävä. Vaikka toimintatapaa on käytetty jo joissakin muissa kansalaisopistoissa, olemme hieman huolissamme heistä, joilla ei vielä ole nettiä. Onneksi Tampereella on kirjastoissa yli 100 asiakaskonetta, joita voi varata ilmoittautumisten avautumisajankohdaksi. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, mitä tuleman pitää.

Lähetys suorana nettiin

Jokohan työväenopiston luennoitsijoistakin tulee Youtube-julkkiksia? Vaikka eihän pelkkä lähetyksen maailmanlaajuinen seuraamismahdollisuus tarkoita sitä, että seuraajaluvut hyppäisivät pilviin. Eikä se ole tarkoituskaan. Nykytekniikalla voimme kuitenkin toteuttaa uudella tavalla Laissa määriteltyä tehtäväämme tukea aktiivista kansalaisuutta sekä tarjota mahdollisuuksia omaehtoiselle oppimiselle ja kansalaisvalmiuksien kehittämiselle. Puhumattakaan kaupungin strategisista tavoitteista, joihin en nytkään voi olla viittaamatta.

Teknisten asioiden parissa projektissamme työskentelevä Jaakko Pimperi pisti tuulemaan. Sen seurauksena sekä auditoriossamme että juhlasalissamme on vempaimet, ohjelmat ja lisenssit valmiina työväenopiston luentojen ja tapahtumien livestriimaukseen eli suoraan lähetykseen netissä. Se on pieni askel Tampereenkin mittakaavassa, mutta suuri askel työväenopiston toiminnassa.

Keskiviikkona pääsin testaamaan suoraa testilähetystä Sampolan hienosta juhlasalista etäkatsojan näkökulmasta, ja hyvin tuntui toimivan. Sen lisäksi saimme torstaina käyttöömme muutaman lisenssin Adobe Connect -ohjelmaan, joka soveltuu paremmin etenkin kurssien verkko-opetukseen. Niitäkin ehdimme jo hieman testata.

Vaikka luennot ovat jo avointen ovien tilaisuuksia, on niiden siirtäminen nettiin kaiken kansan nähtäväksi jotain aivan muuta, vaikka monille ihmisille kännykällä tapahtuva striimaus onkin jo arkipäivää. Jos yleisöä on mukana sekä paikan päällä että etäyhteydellä, se asettaa tavallista enemmän haasteita sekä luennoitsijalle että luennon organisointiin - erityisesti jos halutaan, että myös etäyhteydessä olevat pääsevät osallistumaan keskusteluun.

Keskustelun laajentaminen antaa opettajille ja luennoitsijoille entistä suuremmat mahdollisuudet kehittää ja ehkä myös haastaa itseään. "Verkkoyleisö on paikallaolijoita vaativampi, osallistuvampi – ja ehkä myös kärkkäämpi", sanoo mm. Tero Numminen. Mutta kyse on myös organisaation oppimiskyvystä. Pasanen listaa viisi asiaa, jotka suora lähetys opettaa jokaiselle organisaatiolle. Millainen on työväenopiston oppimiskyky esimerkiksi mainittujen asioiden suhteen? Siitä saamme ensimmäiset maistiaiset, kun teemme pilottilähetyksen yhdestä Tampere tutuksi -luentosarjan luennosta 21.3.2017. Lähetyksen nettiosoite kerrotaan myöhemmin Facebook- ja kotisivuillamme.

Mediataitoviikko työväenopistossa

Koulutuissa vietettiin tällä viikolla Mediataitoviikkoa. Mediataitojen edistämistä korostavan viikon aiheena oli Ihmisten Internet. Työväenopisto ei virallisesti osallistunut viikon viettoon, mutta järjestimme silti teemaan liittyen päätoimiselle henkilökunnalle Some-iltapäivän, jossa vihkiydyimme sosiaalisen median pelisääntöihin sekä meille uuteen somepalveluun: Instagramiin.

Olet varmaan kuullut tai lukenut kuinka vääränlainen somekäyttäytyminen on koitunut työntekijän kohtaloksi tai keskustelua siitä, voiko työaikana olla Somessa. Useimmilla organisaatioilla on jonkinlainen ohjeistus Some-käyttäytymiseen. Kyse on sekä työsuojelusta että yrityksen pelisäännöistä. Tampereen kaupunki uudisti omat ohjeensa tammikuun lopulla, ja työväenopistossa kirjattiin niiden pohjalta pääkohtia työntekijöidemme ohjeistukseksi.

Tampereen kaupungissa suositellaan sosiaalisen median käyttöä työtehtävien edistämiseen ja oman työn kehittämiseen. Lisäksi erityisesti asiantuntijatehtävissä toimiville suositellaan henkilökohtaisen asintuntijaprofiilin avaamista yleisimmille sosiaalisen median kanaville.

Työväenopisto on organisaationa näyttäytynyt jo useamman vuoden ajan Facebookissa. Sen avulla olemme voineet kertoa opiston tapahtumista kaikille toiminnastamme kiinnostuneille sosiaalisen median käyttäjille. Aktiivinen ja avoin sosiaalisen median käyttö antaa asiakkaille selkeämmän kuvan toiminnastamme, ja siten sillä on merkitystä opiston maineelle - sekä hyvässä että pahassa. Some-kanavien lisääminen mahdollistaa uudenlaisten näkökulmien avaamisen. Digi-hankkeemme myötä olemmekin nyt ottaneet seuraavan askelen some-polulla ja avanneet Instagram-tilin.

Vaikka tilin käyttö on vasta pilottivaiheessa, on moni työntekijämme jo ehtinyt harjoitella kuvallista viestintää. Tavoitteena on luoda työntekijöillemme matala kynnys lähteä mukaan kokeilemaan sosiaalisen median ihmeellisyyksiä. Siksi toimintamme on organisaatiotasoista, eikä kenenkään ole pakko avata omaa asiantuntijatiliä tai antaa kasvoja työväenopiston toiminnalle. Silti jokainen voi antaa oman luovuutensa kukkia ja kertoa siitä, mikä työväenopistossa on heidän mielestään merkityksellistä tai kertomisen arvoista: #tampereenseuduntyöväenopisto #munopisto #harrastaopiskelua #opiskeleharrastusta

Toimintakulttuurin muutos ja dialogisuus

"Digitaalisen toimintaympäristön kehittäminen niin opetus- kuin asiakaspalvelutyössä vaatii pitkäjänteistä työotetta", aloitti hankkeessamme viime vuonna työskennellyt Susanna Ylihärsilä raportoidessaan työväenopiston prosessia ennen lähtöään, "Kyse ei ole ainoastaan digitaalisten laitteiden, ohjelmien ja esimerkiksi sovellusten valitsemisprosesseista tai hankinnoista, vaan ennen kaikkea työyhteisön toimintakulttuurin muutoksesta. Ja jotta uusi toimintakulttuuri saadaan toimivaksi, tarvitaan kaikkien osallisuutta, pienemmällä tai isommalla panostuksella."

Digitaalinen toimintaympäristö hanke on tullut väliraporttivaiheeseen. Sitä tehdessäni palaan kartoitukseen, jolla viime syksynä aloitettiin työyhteisömme toimintakulttuurin kehittäminen digitaalisempaan suuntaan. Susanna haastatteli kaikki työväenopiston päätoimiset työntekijät ja kysyi heidän näkemyksiään digitaalisesta kehittämisestä omasta työroolista, asiakkaan ja organisaation näkökulmasta lähtien. Samanaikaisesti haastattelujen kanssa työyhteisö vastasi sähköiseen Zef-kyselyyn, jossa kartoitettiin työyhteisön nykyisiä laitekantoja, ohjelmistojen käyttöä, digitaalista osaamista sekä mm. koulutustoiveita. "Nämä kaksi alkukartoitusta käynnistivätkin aiheen laajemman käsittelyn koko työyhteisössä, ja keskusteluja käytiin monesta digitaalisuuteen liittyvästä asiasta niin muodollisissa kuin epämuodollisissakin kokoonpanoissa", kertoo Susanna.

Kartoituksen yhdeksi muuttujaksi valittiin sukupolvi, vaikka sen käyttöä on kritisoitukin. Silti voitaneen sanoa, että eri sukupolvet ovat kasvaneet digitaalisuuteen eri tavoin: Suuret ikäluokat saivat ensin tutustua elämässään radioon ja lankapuhelimeen, X-sukupolvi televisioon, korvalappustereoihin ja vhs-videoihin kun taas Y-sukupolvi kasvoi maailmassa, jossa käytettiin dvd:tä, internetiä ja kännyköitä. Milleniumin jälkeen syntyneet diginatiivit kasvavat jo suoraan älypuhelinten ja sovellusten maailmaan. Myös arvomaailma on muuttunut, olemme vuosien myötä ajautuneet globaaliin maailmaan, jossa itseään kiinnostavan asian parissa voi olla sosiaalisessa mediassa ajasta ja paikasta riippumatta.

Lähes kaikki työväenopiston työntekijät kuuluvat suuriin ikäluokkiin tai x-sukupolveen, joille digitaalinen maailma on tullut myöhemmällä iällä. Siksi nettimaailma ei ole meille luontainen toimintaympäristö. Tästä kertoo esimerkiksi se, että päätoimisille tehdyn kyselyn mukaan keväällä 2016 älypuhelinta käytti 69 %. Työväenopiston työntekijöillä oli siinä vaiheessa peruskännykät ilman nettiliittymiä.

Jos vertaamme päätoimisten työntekijöiden ja asiakaskunnan sukupolvijakaumia, näemme että asiakaskunnassa sukupuolten välinen jakauma on huomattavasti tasapainoisempi. Digitaalisen toimintaympäristö -hankkeen näkökulmasta kuvaajasta on luettavissa haaste: Missä määrin toimintatapamme ja työvälineemme rajoittavat tai edesauttavat asiakkaiden kohtaamista ja saavuttamista?

Kyselyssä monet mainitsivat vastauksissaan huolen digitaalisen toimintaympäristö vauhdista, hektisyydestä ja lyhytjänteisyydestä. Koettiin, että siinä on paljon kaikenlaista kuormittavaa. Osa oli huolestunut etenkin omasta puolestaan digitaalisen tiedon suuresta määrästä ja sen hallitsemisesta tai liian monista käyttöön otettavista sovelluksista. Myös digitaalinen toimintakulttuuri koettiin sekavana ja epävarmana: osa pohtii, kuinka paljon kaikenlaista muistettavaa se tuo mukanaan salasanoineen ja erilaisine temppuineen, lisäksi käytetty terminologia voi hämätä ja hankaloittaa asioiden ymmärtämistä. Osa mietti myös miten turvataan henkilökohtaisten asioiden salassapito tai miten tietoturva ylipäänsä hoidetaan.

Sosiaalinen media ei ole kaikille omakohtaisesti tuttu. Se voi olla osasyynä siihen, että jotkut pohtivat, onko sosiaalisesta mediasta hyötyä tiedottamisessa. Toisaalta esitteen nettiversion laajentaminen ja paperiversion vähentäminen nähtiin mahdollisuutena vähentää kustannuksia ja säästää ympäristöä. Asiakkaan katsottiin voivan löytää digitaalista tietoa nopeasti ja helposti sekä pystyvän vertailemaan informaatiota itsenäisesti. Asiakkaiden uskotaan myös oppivan käyttämään digitaalisia palveluja yhä enemmän.

Vastauksissa pohdittiin myös sitä, kuinka löytää tasapaino digitaalisuuden ja käsin kosketeltavan läsnäolon suhteen esimerkiksi oppilaiden kanssa. Asiakkaan mahdollisuutena nähtiin digitaalisten oppimisympäristöjen / mobiilisovellusten hyödyntäminen oppituntien ulkopuolellakin sekä niiden avulla eriyttäminen. Verkossa järjestettävät kurssit ja verkkoluennot nähtiin asiakkaan eduksi myös siksi, että ne vähentäisivät matkustamissa tilanteissa, joissa kurssipaikka olisi kaukana asiakkaasta.

Lisäksi osa näki mahdollisuuksia organisaation toiminnan tehostumisessa sekä asiakkaalle toiminnan monipuolistumisessa ja joustavuuden lisääntymisessä. Asiakkaalle katsottiin voitavan tuottaa reaaliaikaista tietoa enemmän sekä jakaa tarvittaessa erilaista materiaalia nopeasti. Digitaalisuuden uskottiinkin voivan auttaa palvelun paranemisessa, nopeutumisessa ja sujuvuudessa: aikaan ja paikkaan sitomaton asiointi sekä mahdollisuus tarjota esimerkiksi chat-palvelua mainittiin digitaalisuuden hyötyinä. Asiakas pystyisi ehkä tulevaisuudessa palauttamaan kaikki lomakkeet sähköisesti ja saamaan tietoa yhdestä paikasta. Myös etätyöskentelymahdollisuuden että henkilökunnan tavoitettavuuden nähtiin paranevan, ja mahdollisuutena nähtiin myös jonkinlaisen täsmäpalvelu- järjestelmän kehittäminen.

Ja koska kyse on tässä vaiheessa hankkeesta, jotkut olivat huolestuneita siitä, kuinka tietyt toimintatavat saadaan turvattua hankkeen jälkeenkin, esimerkiksi valittujen oppimisalustojen tukipalvelujen suhteen.

 

Toimintakulttuurin muutosta on vielä liian aikaista arvioida, mutta muutoksen askeleita on selkeästi nähtävissä. Kaikki ne päätoimiset, jotka halusivat, saivat käyttöönsä älypuhelimen. Asioita on käsitelty yhdessä ja lisäksi jokainen työntekijä on omalta osaltaan mukana yksittäisissä pienemmissä kehittämishankkeissa, joissa hyödynnetään digitaalisuutta. Mutta matka ei ole vielä edes puolessa välissä, joten suurempaan muutosten arviointiin käymme vasta vuoden päästä.