Kannatan tietotekniikan ja digitalisaation hyväksikäyttöä, mutta joskus sekin näyttää nurjat puolensa. Vaikka vastoinkäymiset aiheuttaisi itsekin, tulee silti pohtineeksi, onko entinen tapa sittenkin parempi kuin pussillinen uusia.
Kuluneella viikolla työstin puolivalmiina saamaani työväenopiston toimintakertomusta. Olin saanut etätyönä tehdyksi sen viimeistä sivua vaille valmiiksi. Seuraavana aamuna työpaikalle tultuani sain tarvittavat tiedot tehdäkseni työn loppuun. Ryhdyin työstämään viimeistä taulukkoa, ja avasin yhtäaikaa toimintakertomuksen liittääkseni siihen aikanaan kuvaksi muutettavan tiedoston. Päivä kuitenkin meni toisin kuin olin ajatellut, enkä ehtinyt toimintakertomuksen pariin, ennen kuin olikin jo aika rientää junalle. Mitä siinä vaiheessa tapahtui, on vieläkin epäselvää. Tiedän poistaneeni tikun, jossa taulukko oli, niin kuin ohjeissa sanotaan. Mutta vedinkö toimintakertomustikun koneesta tiedoston ollessa auki vai kiinni? Sitä en muista, vaikka kuinka yritän. Aiemmin en ole juuri koskaan vetänyt tikkua edes sammutettuna pois ennen lupaa. Yhtä kaikki: illalla yrittäessäni tehdä toimintakertomusta loppuun, tiedosto ei enää auennut. Ohjelma herjasi kerta toisensa jälkeen armotta, että tiedoston palauttaminen ei onnistu.
Tietotekniset taitoni pääasiassa yrityksen ja erehdyksen kautta oppineena olin nyt saanut uuden opetuksen. Järjestäjämme antoi sille nimenkin: korruptoitunut tiedosto. Never heard. Mutta kyse on tiedostosta, johon siirron, kopioinnin, säilytyksen yms. yhteydessä on tullut ei-toivottuja muutoksia, eli tiedosto on mennyt rikki. Ja vaikka tiedostoa analysoitiin ja yritettiin korjata, lopputulos oli, että tehty työ oli aloitettava alusta. Seuraavan kerran muistan varmistaa, että muistitikku on pysäytetty ja turvallisesti poistettavissa. Ja toivottavasti maltan tehdä myös varmuuskopioita riittävän usein. Onneksi nyt olin tallettanut työstämäni tiedoston eri nimellä kuin se saadessani oli. Siten viestintäsihteerimme työstämä tiedosto oli vielä tallella.
Hukkaan heitetty työ harmitti, mutta se ei kuitenkaan saanut aikaan paniikkireaktiota. Koemme joskus, että aika on tiukalla ja teemme ratkaisuja, jotka saavat aikaan ketjureaktioita. Näin lienee käynyt tikkuni kanssa. Asiakkaiden kohdalla sen on huomannut kurssimaksujen maksamisen yhteydessä. Moni osaa jo varata pankkitunnukset ilmoittautuessaan ja siirtyä suoraan Vetuma-maksamiseen verkkopankkiinsa. Mutta asiakkaiden kertomusten perusteella maksamisen jälkeen syystä tai toisesta ei maltetakaan odottaa siirtymistä takaisin ilmoittautumissivuille, ja silloin voinee joissakin tapauksissa käydä niin, että maksettu maksu ei kirjaudukaan ilmoittautumisohjelmaan. Yritin demonstroida tilanteen, mutta tällä kertaa maksujeni kirjautuminen onnistui - odotinpa paluuta tai en.
Aina toimintojen epäonnistuminen ei ole itsestä tai omista toiminnoista kiinni. Välillä yhteydet tökkivät, tekipä mitä tahansa. Silloinkin on parempi vain hengähtää syvään, laskea kymmeneen ja löytää asian positiiviset, tai ainakin humoristiset, puolet. Opettajalle se voi aiheuttaa hieman ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja jopa paniikkia, mutta siitäkin ammattitaitoiset opettajamme - jopa atk-kurssien tuntiopettajat, ovat luovuudellaan selvinneet. Nostan hattua: tekniikka ei aina toimi, oma pää ei aina toimi, mutta katse on edelleen eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti